Pidemmittä puheitta, tässäpä muutama mieleen jäänyt aihe internetin uutisvirrasta. Erityisesti kiinnitin huomiota 26-vuotiaan ohjelmoijan ja internet-aktivistin Aaron Swartzin itsemurhaan liittyvään uutisointin: tapaus on hyvin surullinen ja sai pohtimaan (kärjistetysti), pitääkö tieteellisen tiedon avoimuuden puolesta oikeasti kuolla. Suosittelen lukemaan alle linkitetyt kirjoitukset aiheesta.
Aaron Swartzin kuolema
Kari Haakana: Hakkerin kuolema. YLE 17.1.2013 ja Ville Oksanen: Nettiritari. Voima 1/2013.
Tammikuun alussa 2013 Open Access -liikkeessä ja Reddit-keskustelufoorumin kehittämisessä mukana ollut Aaron Swartz teki itsemurhan. Swartz oli aiemmin yrittänyt vapauttaa JSTOR-tietokannasta tieteellisiä artikkeleita verkkojakeluun ja joutui teostaan syytteeseen, minkä seurauksena häntä uhkasivat 35 vuoden vankeustuomio ja miljoonakorvaukset.
Swartzin toimintaa ja häntä vastaan nostettuja syytteitä onkin verrattu tilanteeseen, jossa vastaavat syytteet nostettaisiin jotakuta vastaan siitä, että henkilö olisi lainannut liian monta kirjaa kirjastosta. (YLE 17.1.2013)Swartzin kuoleman jälkeen tutkijat protestoivat julkaisemalla tekijänoikeuksista välittämättä omia tieteellisiä artikkeleitaan netissä.
Puut ja puistot tekevät turvallisemman kaupunkiympäristön?
In Urban Neighborhoods, More Tress Equals Less Crime, Discover 5.4.2013.
Discover-lehti uutisoi huhtikuussa tutkimuksesta, jossa oli havaittu, että vehreämmillä ja puistoisemmilla alueilla Philadelphiassa tapahtui vähemmän rikoksia. Kaupunki jaettiin satelliittikuvien perusteella vihreydeltään eri tasoisiin alueisiin ja tarkasteltiin näillä alueilla tapahtuvia rikoksia, pääasiassa ryöstöjä ja pahoinpitelyjä. Tutkimus on mielenkiintoinen ottaen huomioon, että Suomessa kaupunkien puistoalueet ja väkivallanteot on usein liitetty toisiinsa.
Varsinainen tutkimusraportti löytyy ScienceDirectin kautta.
Suomen ja Neuvostoliiton rock-suhteet
Pro gradu: Täältä tullaan Venäjä! Rock Suomen ja Neuvostoliiton kulttuurisuhteissa (Olli Turtiainen, poliittinen historia, Turun yliopisto 2013).
Agricolan keskustelufoorumilla julkaistiin ilmoitus uudesta pro gradusta, jossa tarkastellaan Suomen ja Neuvostoliiton välistä rock-musiikin kulttuurivaihtoa 1970-80-luvuilla. Gradun ensisijaisena tutkimusaineistona on käytetty Suomi-Neuvostoliitto-seuran arkistomateriaalia.
Gorbatšovin uudistuspolitiikka mahdollisti kulttuurivaihdon myös rock-musiikin muodossa, ja rock-vaihdon varsinainen kultakausi sijoittui vuosiin 1987-1988. Tässä gradussa minua erityisesti kiinnostavat kuvaukset siitä, kuinka politiikka, ideologia ja sensuuri muovaavat sallittua ja kiellettyä kulttuuria. Tämä on hieno aihe gradulle!Tekniikan kehitys mahdollisti musiikin levittämisen jopa omatekoisesti, ja kielloista huolimatta neuvostoliittolaiset rockin kuuntelijat keksivät keinoja musiikin kuunteluun ja levittämiseen. Yksi keino oli kopioida ulkomailta salaa tuotuja vinyylilevyjä. Laittomat vinyylilevykopiot kaiverrettiin raaka-aineen puuttumisen vuoksi usein vanhoille röntgen kuville, minkä vuoksi niitä kutsuttiin ”kylkiluulevyiksi". (Turtiainen 2013, 14.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti