Olen siirtynyt kirjoittamaan Wordpressin puolelle: https://storylorist.wordpress.com/
Tervetuloa lukemaan!
24. maaliskuuta 2017
7. huhtikuuta 2014
Lukuviikko!
Lukuviikkoa vietetään siis tällä viikolla, 7.-13. huhtikuuta. Lukuviikolla järjestetään erilaisia tapahtumia ja kirjailijavierailuita mm. kirjastoissa. Lukuviikon taustalla on Lukukeskus, järjestö, joka edistää lukemista, välittää kirjailijavierailuja ja järjestää lukukampanjoita. Lukukeskuksen jäsenjärjestöihin kuuluvat mm. Suomen Kirjailijaliitto, Suomen tietokirjailijat ja Suomen kirjastoseura. Täytyy tunnustaa, että tämä järjestö oli minulle aivan uusi tuttavuus, kuten myös Lukuviikko, vaikka em. jäsenjärjestöt ovat niminä tuttuja. Viikko limittyy tietysti sopivasti keskiviikkona vietettävän Agricolan ja suomen kielen päivän yhteyteen.
"Viimeisen vuoden aikana 80 prosenttia suomalaisista on lukenut ainakin yhden kirjan. Heistä yli kolmasosalla lukuvauhti on ollut ainakin kirja kuukaudessa – ahkerimpien lukijoiden osuus on Suomessa Euroopan korkein." (10 faktaa lukemisesta, lukukeskus.fi)Lukuviikon kunniaksi minun ei erikseen tarvitse etsiä luettavaa, sillä työn alla on jo aika pitkään ollut orientalisti G. A. Wallinin matkapäiväkirjoista toimitettu G. A. Wallin - Aavikon vaeltaja. Seuraavaksi vuoroaan odottaa Spede Pasasen elämäkerta - kaksi hieman erilaista suomalaista merkkihenkilöä, molemmat suuria persoonia.
Lisätietoa:
Kuva: http://www.lukukeskus.fi/lukuviikko/
17. maaliskuuta 2014
Dialogia
Eräs asia, jonka olen sisäistänyt erityisesti opintojen jälkeisessä työelämässä: kulttuurin- ja perinteentutkijana oleminen on paljolti dialogia.
Työ on täynnä vuoropuhelua eri tasoilla. Dialogia voidaan käydä tiedeyhteisön sisällä tai työkavereiden, asiakkaiden, asiantuntijoiden, esineiden ja tekstien kanssa. Tällä hetkellä yhdistyshistoriikin kirjoittajana vuoropuhelu on käynnissä paitsi minun ja menneisyyden ihmisten välillä, myös minun ja nykyisten yhdistysaktiivien kesken. Historiikin valmistuttua se toimii - toivon mukaan - vuoropuhelun virittäjänä yhdistyksen ja julkaisun lukijan välillä. Työ ei ole vain "kylmien faktojen" kanssa työskentelyä, vaan siinä on aina kyse ihmisestä - merkityksestä. Näin myös museotyössä, jossa näennäinen esinekeskeisyys pitää sisällään aina inhimillisen lähtökohdan: kenelle tämä esine on kuulunut? Mitä tämä esine merkitsee meille nyt? Museotyö on laajasti ajateltuna myös nimenomaan asiakastyötä ja siinä mielessä dialogista. Museot ovat olemassa ihmistä varten.
Tämä on kai se humanistisen työn ydin, mikä ei aikanaan tenttikirjaan uppoutuneelle tai gradunsa parissa yksin puurtavalle, aloittelevalle kulttuurintutkijalle vielä ollut niin selvää. Tietysti merkitysten ja inhimillisen kokemuksen etsimiseen kouliutui yliopistossakin, mutta työelämään siirtyessä oman alan humanistisuuden kokee monipuolisemmin ja konkreettisemmin. Tämä on todella työskentelyä ihmisten parissa, inhimillisten ketjujen ja siltojen hahmottamista menneestä nykyiseen. Ja mikä parasta: dialogi antaa työn tekijälle kokemuksen työn merkityksellisyydestä.
Työ on täynnä vuoropuhelua eri tasoilla. Dialogia voidaan käydä tiedeyhteisön sisällä tai työkavereiden, asiakkaiden, asiantuntijoiden, esineiden ja tekstien kanssa. Tällä hetkellä yhdistyshistoriikin kirjoittajana vuoropuhelu on käynnissä paitsi minun ja menneisyyden ihmisten välillä, myös minun ja nykyisten yhdistysaktiivien kesken. Historiikin valmistuttua se toimii - toivon mukaan - vuoropuhelun virittäjänä yhdistyksen ja julkaisun lukijan välillä. Työ ei ole vain "kylmien faktojen" kanssa työskentelyä, vaan siinä on aina kyse ihmisestä - merkityksestä. Näin myös museotyössä, jossa näennäinen esinekeskeisyys pitää sisällään aina inhimillisen lähtökohdan: kenelle tämä esine on kuulunut? Mitä tämä esine merkitsee meille nyt? Museotyö on laajasti ajateltuna myös nimenomaan asiakastyötä ja siinä mielessä dialogista. Museot ovat olemassa ihmistä varten.
Tämä on kai se humanistisen työn ydin, mikä ei aikanaan tenttikirjaan uppoutuneelle tai gradunsa parissa yksin puurtavalle, aloittelevalle kulttuurintutkijalle vielä ollut niin selvää. Tietysti merkitysten ja inhimillisen kokemuksen etsimiseen kouliutui yliopistossakin, mutta työelämään siirtyessä oman alan humanistisuuden kokee monipuolisemmin ja konkreettisemmin. Tämä on todella työskentelyä ihmisten parissa, inhimillisten ketjujen ja siltojen hahmottamista menneestä nykyiseen. Ja mikä parasta: dialogi antaa työn tekijälle kokemuksen työn merkityksellisyydestä.
17. marraskuuta 2013
Vinkkejä gradun kirjoittajille, ja miksei muillekin
Omista gradunkirjoitusajoista, tai oikeammin gradun viimeistelyajoista, alkaa olla kaksi vuotta aikaa. Vaikka koin puolen vuoden aikana myös tuskaisia hetkiä, kun työ ei edistynyt tai olin mielestäni ajautunut umpikujaan, suurimmaksi osaksi nautin kirjoittamisesta. Gradun parissa työskentelyn motivaatio kumpusi siitä kokemuksesta, että sai luoda jotakin omaa ja käyttää niitä tietoja ja taitoja, joita viiden vuoden yliopistourakan aikana oli harjoitellut.
Tai ehkä aika kultaa muistot: kirjoitusprosessin aikana hankin apuja ja motivaatiota kirjoista ja blogeista. Tekstiä ei siis tullut vaivatta, vaan välillä uskonpuute ja lukkiutuminen kiusasivat, ja se on todennäköisesti luonnollinen osa mitä tahansa kirjoitusprojektia. Toisaalta kyse oli siitä, että gradun teon aikana innostuin myös muuten vain lukemaan oppaita kirjoittamisesta ja pohtimaan kirjoittamista työnä.
Kirjoittaminen on jälleen ajankohtainen aihe elämässäni ja olen kaivellut graduvaiheen aineistoja ja oppaita esiin. Ajattelin jakaa vinkkini siltä varalta, että joku gradunsa (tai miksei minkä tahansa muunkin tekstin) kanssa painiskeleva eksyisi tänne.
Muutamia käytännön vinkkejä
Kirjoita, kun olet virkeimmilläsi. Itse aloitin kirjoittamisen päivällä ja lopetin myöhemmin illalla, sillä keskittymiskykyni ja luovuuteni on parhaimmillaan ilta-aikaan.
Kirjoita silloin kun keskittymistäsi ja työntekoasi ei jatkuvasti häiritä. Ellet sitten työskentele parhaiten silloin, kun ympärilläsi on hieman elämää, esim. julkisilla paikoilla ja kirjastoissa. Huomaa myös, että ruoanlaitto ja kotitöiden tekeminen on hyvä ajoittaa selkeästi joko kirjoittamista edeltävään tai sen jälkeiseen aikaan, jottei maustehyllyn tai vaatekaapin siivoaminen ole tekosyy lykätä työntekoa.
Löydä omat gradurituaalisi. Minulla rituaali oli ns. graduvaatteet, joita olen kuullut muidenkin käyttävän. Graduvaatteiden päälle pukeminen tarkoitti sitä, että siirryin henkisesti työskentelytilaan. Työajan erottaminen vapaa-ajasta on etenkin kotona kirjoittaville usein tärkeää. Jollekin rituaali voi olla vaikka teekupponen tai juoksulenkki juuri ennen työhön ryhtymistä.
Tässä myös muutama ohjenuora, joista osaa noudatin paremmin, osaa huonommin:
1. Älä panikoi, se ei auta. (Tämä on yllättävän vaikeaa muistaa silloin kun gradupaniikki iskee.)
2. Jos olet epävarma jostain asiasta ja se hidastaa työn edistymistä, ota heti yhteyttä ohjaajaan.
3. Ole huolellinen, säästät aikaa. Esim. viimeistelyvaiheessa viitteiden tarkistaminen on nopeampaa, kun viittaukset on alunperinkin tehty huolella.
4. Älä aseta epärealistisia tavoitteita ja lannistu, kun et yllä niihin. Huomioi, että toiset työvaiheet ovat työläämpiä ja hitaampia kuin toiset.
5. Tee parhaasi. Se yleensä riittää.
6. Pidä avoin mieli ja käytä tarvittaessa luovuutta: kirjoita vaikka saunan lauteilla jos tuntuu, että se auttaa keskittymään.
Oppaita kirjoittamisen avuksi
Kun ajatukset menivät solmuun, hain helpotusta kirjoittamisen oppaista. Tässä vain muutama esimerkki, joista erityisesti Gradutakuu oli hyödyllinen ajatuslukkojen ja epävarmuuksien kanssa taistellessa.
Kimmo Svinhufvud: Gradutakuu (2009)
Sirkka Hirsjärvi et. al.: Tutki ja kirjoita (2009)
Virve Mertanen: Tietokirjoittajan käsikirja (2007)
Umberto Eco: Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään (1989)
Kirjoittamisesta on paljon materiaalia myös netissä. Luovan kirjoittamisen neuvoja voi hyödyntää soveltuvin osin myös tieteellisessä kirjoittamisessa, erityisesti motivaatioon ja varsinaiseen tekemiseen liittyen.
Gradutakuu-blogi
Tohtoritakuu-blogi
Writing tips (Booktrust)
Famous Advice on Writing: The Collected Wisdom of Great Writers (Brainpickings)
Tai ehkä aika kultaa muistot: kirjoitusprosessin aikana hankin apuja ja motivaatiota kirjoista ja blogeista. Tekstiä ei siis tullut vaivatta, vaan välillä uskonpuute ja lukkiutuminen kiusasivat, ja se on todennäköisesti luonnollinen osa mitä tahansa kirjoitusprojektia. Toisaalta kyse oli siitä, että gradun teon aikana innostuin myös muuten vain lukemaan oppaita kirjoittamisesta ja pohtimaan kirjoittamista työnä.
Kirjoittaminen on jälleen ajankohtainen aihe elämässäni ja olen kaivellut graduvaiheen aineistoja ja oppaita esiin. Ajattelin jakaa vinkkini siltä varalta, että joku gradunsa (tai miksei minkä tahansa muunkin tekstin) kanssa painiskeleva eksyisi tänne.
Muutamia käytännön vinkkejä
Kirjoita, kun olet virkeimmilläsi. Itse aloitin kirjoittamisen päivällä ja lopetin myöhemmin illalla, sillä keskittymiskykyni ja luovuuteni on parhaimmillaan ilta-aikaan.
Kirjoita silloin kun keskittymistäsi ja työntekoasi ei jatkuvasti häiritä. Ellet sitten työskentele parhaiten silloin, kun ympärilläsi on hieman elämää, esim. julkisilla paikoilla ja kirjastoissa. Huomaa myös, että ruoanlaitto ja kotitöiden tekeminen on hyvä ajoittaa selkeästi joko kirjoittamista edeltävään tai sen jälkeiseen aikaan, jottei maustehyllyn tai vaatekaapin siivoaminen ole tekosyy lykätä työntekoa.
Löydä omat gradurituaalisi. Minulla rituaali oli ns. graduvaatteet, joita olen kuullut muidenkin käyttävän. Graduvaatteiden päälle pukeminen tarkoitti sitä, että siirryin henkisesti työskentelytilaan. Työajan erottaminen vapaa-ajasta on etenkin kotona kirjoittaville usein tärkeää. Jollekin rituaali voi olla vaikka teekupponen tai juoksulenkki juuri ennen työhön ryhtymistä.
Tässä myös muutama ohjenuora, joista osaa noudatin paremmin, osaa huonommin:
1. Älä panikoi, se ei auta. (Tämä on yllättävän vaikeaa muistaa silloin kun gradupaniikki iskee.)
2. Jos olet epävarma jostain asiasta ja se hidastaa työn edistymistä, ota heti yhteyttä ohjaajaan.
3. Ole huolellinen, säästät aikaa. Esim. viimeistelyvaiheessa viitteiden tarkistaminen on nopeampaa, kun viittaukset on alunperinkin tehty huolella.
4. Älä aseta epärealistisia tavoitteita ja lannistu, kun et yllä niihin. Huomioi, että toiset työvaiheet ovat työläämpiä ja hitaampia kuin toiset.
5. Tee parhaasi. Se yleensä riittää.
6. Pidä avoin mieli ja käytä tarvittaessa luovuutta: kirjoita vaikka saunan lauteilla jos tuntuu, että se auttaa keskittymään.
Oppaita kirjoittamisen avuksi
Kun ajatukset menivät solmuun, hain helpotusta kirjoittamisen oppaista. Tässä vain muutama esimerkki, joista erityisesti Gradutakuu oli hyödyllinen ajatuslukkojen ja epävarmuuksien kanssa taistellessa.
Kimmo Svinhufvud: Gradutakuu (2009)
Sirkka Hirsjärvi et. al.: Tutki ja kirjoita (2009)
Virve Mertanen: Tietokirjoittajan käsikirja (2007)
Umberto Eco: Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään (1989)
Kirjoittamisesta on paljon materiaalia myös netissä. Luovan kirjoittamisen neuvoja voi hyödyntää soveltuvin osin myös tieteellisessä kirjoittamisessa, erityisesti motivaatioon ja varsinaiseen tekemiseen liittyen.
Gradutakuu-blogi
Tohtoritakuu-blogi
Writing tips (Booktrust)
Famous Advice on Writing: The Collected Wisdom of Great Writers (Brainpickings)
When you can't create, you can work.
Henry Miller
Write freely and as rapidly as possible and throw the whole thing on paper. Never correct or rewrite until the whole thing is down. Rewrite in process is usually found to be an excuse for not going on. It also interferes with flow and rhythm which can only come from a kind of unconscious association with the material.
John Steinbeck
Kuva täältä.
7. toukokuuta 2013
Pieni uutiskatsaus: hakkerin kuolema, turvalliset puistot ja rock Neuvostoliitossa
Klikkailen välillä netissä uutisia lukiessani artikkeleita ja uutisjuttuja selaimen kirjanmerkkeihin. Erityisesti tallentelen sivuja sellaisista aiheista, joista haluaisin kirjoittaa tänne blogiin joskus. Olen kokeillut myös Deliciousin käyttämistä, mutta sen hyödyt tulisivat kenties paremmin esiin esimerkiksi tutkimustyössä internetlähteiden hallinnassa. Arkikäytössä se on aika hidas ja kankea apuväline.
Pidemmittä puheitta, tässäpä muutama mieleen jäänyt aihe internetin uutisvirrasta. Erityisesti kiinnitin huomiota 26-vuotiaan ohjelmoijan ja internet-aktivistin Aaron Swartzin itsemurhaan liittyvään uutisointin: tapaus on hyvin surullinen ja sai pohtimaan (kärjistetysti), pitääkö tieteellisen tiedon avoimuuden puolesta oikeasti kuolla. Suosittelen lukemaan alle linkitetyt kirjoitukset aiheesta.
Aaron Swartzin kuolema
Kari Haakana: Hakkerin kuolema. YLE 17.1.2013 ja Ville Oksanen: Nettiritari. Voima 1/2013.
Tammikuun alussa 2013 Open Access -liikkeessä ja Reddit-keskustelufoorumin kehittämisessä mukana ollut Aaron Swartz teki itsemurhan. Swartz oli aiemmin yrittänyt vapauttaa JSTOR-tietokannasta tieteellisiä artikkeleita verkkojakeluun ja joutui teostaan syytteeseen, minkä seurauksena häntä uhkasivat 35 vuoden vankeustuomio ja miljoonakorvaukset.
Puut ja puistot tekevät turvallisemman kaupunkiympäristön?
In Urban Neighborhoods, More Tress Equals Less Crime, Discover 5.4.2013.
Discover-lehti uutisoi huhtikuussa tutkimuksesta, jossa oli havaittu, että vehreämmillä ja puistoisemmilla alueilla Philadelphiassa tapahtui vähemmän rikoksia. Kaupunki jaettiin satelliittikuvien perusteella vihreydeltään eri tasoisiin alueisiin ja tarkasteltiin näillä alueilla tapahtuvia rikoksia, pääasiassa ryöstöjä ja pahoinpitelyjä. Tutkimus on mielenkiintoinen ottaen huomioon, että Suomessa kaupunkien puistoalueet ja väkivallanteot on usein liitetty toisiinsa.
Varsinainen tutkimusraportti löytyy ScienceDirectin kautta.
Suomen ja Neuvostoliiton rock-suhteet
Pro gradu: Täältä tullaan Venäjä! Rock Suomen ja Neuvostoliiton kulttuurisuhteissa (Olli Turtiainen, poliittinen historia, Turun yliopisto 2013).
Agricolan keskustelufoorumilla julkaistiin ilmoitus uudesta pro gradusta, jossa tarkastellaan Suomen ja Neuvostoliiton välistä rock-musiikin kulttuurivaihtoa 1970-80-luvuilla. Gradun ensisijaisena tutkimusaineistona on käytetty Suomi-Neuvostoliitto-seuran arkistomateriaalia.
Pidemmittä puheitta, tässäpä muutama mieleen jäänyt aihe internetin uutisvirrasta. Erityisesti kiinnitin huomiota 26-vuotiaan ohjelmoijan ja internet-aktivistin Aaron Swartzin itsemurhaan liittyvään uutisointin: tapaus on hyvin surullinen ja sai pohtimaan (kärjistetysti), pitääkö tieteellisen tiedon avoimuuden puolesta oikeasti kuolla. Suosittelen lukemaan alle linkitetyt kirjoitukset aiheesta.
Aaron Swartzin kuolema
Kari Haakana: Hakkerin kuolema. YLE 17.1.2013 ja Ville Oksanen: Nettiritari. Voima 1/2013.
Tammikuun alussa 2013 Open Access -liikkeessä ja Reddit-keskustelufoorumin kehittämisessä mukana ollut Aaron Swartz teki itsemurhan. Swartz oli aiemmin yrittänyt vapauttaa JSTOR-tietokannasta tieteellisiä artikkeleita verkkojakeluun ja joutui teostaan syytteeseen, minkä seurauksena häntä uhkasivat 35 vuoden vankeustuomio ja miljoonakorvaukset.
Swartzin toimintaa ja häntä vastaan nostettuja syytteitä onkin verrattu tilanteeseen, jossa vastaavat syytteet nostettaisiin jotakuta vastaan siitä, että henkilö olisi lainannut liian monta kirjaa kirjastosta. (YLE 17.1.2013)Swartzin kuoleman jälkeen tutkijat protestoivat julkaisemalla tekijänoikeuksista välittämättä omia tieteellisiä artikkeleitaan netissä.
Puut ja puistot tekevät turvallisemman kaupunkiympäristön?
In Urban Neighborhoods, More Tress Equals Less Crime, Discover 5.4.2013.
Discover-lehti uutisoi huhtikuussa tutkimuksesta, jossa oli havaittu, että vehreämmillä ja puistoisemmilla alueilla Philadelphiassa tapahtui vähemmän rikoksia. Kaupunki jaettiin satelliittikuvien perusteella vihreydeltään eri tasoisiin alueisiin ja tarkasteltiin näillä alueilla tapahtuvia rikoksia, pääasiassa ryöstöjä ja pahoinpitelyjä. Tutkimus on mielenkiintoinen ottaen huomioon, että Suomessa kaupunkien puistoalueet ja väkivallanteot on usein liitetty toisiinsa.
Varsinainen tutkimusraportti löytyy ScienceDirectin kautta.
Suomen ja Neuvostoliiton rock-suhteet
Pro gradu: Täältä tullaan Venäjä! Rock Suomen ja Neuvostoliiton kulttuurisuhteissa (Olli Turtiainen, poliittinen historia, Turun yliopisto 2013).
Agricolan keskustelufoorumilla julkaistiin ilmoitus uudesta pro gradusta, jossa tarkastellaan Suomen ja Neuvostoliiton välistä rock-musiikin kulttuurivaihtoa 1970-80-luvuilla. Gradun ensisijaisena tutkimusaineistona on käytetty Suomi-Neuvostoliitto-seuran arkistomateriaalia.
Gorbatšovin uudistuspolitiikka mahdollisti kulttuurivaihdon myös rock-musiikin muodossa, ja rock-vaihdon varsinainen kultakausi sijoittui vuosiin 1987-1988. Tässä gradussa minua erityisesti kiinnostavat kuvaukset siitä, kuinka politiikka, ideologia ja sensuuri muovaavat sallittua ja kiellettyä kulttuuria. Tämä on hieno aihe gradulle!Tekniikan kehitys mahdollisti musiikin levittämisen jopa omatekoisesti, ja kielloista huolimatta neuvostoliittolaiset rockin kuuntelijat keksivät keinoja musiikin kuunteluun ja levittämiseen. Yksi keino oli kopioida ulkomailta salaa tuotuja vinyylilevyjä. Laittomat vinyylilevykopiot kaiverrettiin raaka-aineen puuttumisen vuoksi usein vanhoille röntgen kuville, minkä vuoksi niitä kutsuttiin ”kylkiluulevyiksi". (Turtiainen 2013, 14.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)